Tein sen jälleen

Tänä aamuna oli aika haastaa itsensä ja suorittaa viiden vuoden tauon jälkeen kymmenesosatriathlon. En osallistunut kilpailuihin, vaan suoritin sen itsekseni. Olo tuntui siltä, ettei siitä mitään tule, todennäköisesti tulisin keskeyttämään sen. Päätin kuitenkin antaa kaikkeni ja mennä niin pitkälle kuin pääsisin. Poikani souti minut aiemmin mitatun puolen kilometrin päähän järvelle ystävänsä kanssa, josta aloitin uinti osuuden. Aloitin ehkä vähän liian kovaa ja se tuntui koko uintimatkan.  Aika oli kuitenkin hyvä 500 metrille 11:04.

Uinti osuuden jälkeen alkoi pyöräilyosuus. Pyöräilin äitini vanhalla pyörällä, koska en ollut muuta jaksanut tuoda paikanpäälle. Pyöräily lähti hyvin liikkeelle ja tuntui että selviänköhän tätä vauhtia loppuun asti, mutta selvisin ja vauhti jopa hieman kasvoi loppupuoliskolla. Keskivauhti 15 km pyöräilyllä oli 23,5 km/h ja aika 38:28 Mukana matkassa oli urheilujuomapullo ja pullokotelona toimi tyhjä maitopurkki viritettynä pyörään kiinni.

Pyöräilyn jälkeen alkoi juoksuosuus. Jalat oli aivan tönkkönä juoksuun lähtiessä ja tuntui että mitenkähän tästä selvitään. Vauhti oli kuitenkin yllättävän hyvä ja jalat vain kulkivat. Juoksustakin tuli tosi hyvä aika neljälle kilometrille, keskinopeus 10,1 km/h ja kesto 23:56. Viimeinen puoli kilometriä oli yhtä tuskaa, mutta selvisin kuin selvisinkin loppuunsaakka.

Annoin kaikkeni ja ylitin itseni, tein jotain mihin en itse uskonut. En kuitenkaan päässyt tavoitteeseeni suorittaa Triathlonin Sprinttiä, jossa kaikki matkat olisivat olleet vähän pidempiä, mutta olen tyytyväinen tähän, tämä oli juuri sopiva minulle. Olen ylpeä itsestäni. Katsotaan milloin jälleen seuraavan kerran.

Levon ja venyttelyn tärkeys

Tässä iässä ja tällä kunnolla on tärkeä pitää lepopäiviä. Jokapäiväinen treenaminen ei ole tuntunut järkevältä. Keho tarvitsee lepoa ja palautumista ja liikkuminen tuntuu paljon mukavammalta kun se ei hallitse liikaa elämää. Lisäksi olen huomannut että keho tarvitsee venyttelyä tai sitten hierojaa. Paikat jäävät niin helposti jumiin ja itse asiassa 5v. sitten kun pyöräilin paljon sain polvenseudun niin kipeäksi, että vasta usean vuoden ja useiden hierojakäyntien jälkeen se tuli takaisin siihen kuntoon, että pystyin jälleen pyöräilemään. Vaikka tietää että venyttely on tosi tärkeää, niin silti sen tekeminen tuntuu vaikelta. Suosittelenkin katsomaan jotain mielenkiintoista ohjelmaa tai kuuntelelmaan äänikirjaa kun venyttelet. Tänään esimerkiksi unohduin venyttelemään 7 min ajaksi yhtä kohtaa. Venyttely kannattaa.

Urheilukello on mukava lisä ja siihen saa laitettua rahaa 50 € - 500 €. Esimerkiksi oheisen Suunnon kellon ostin n. kuukausi sitten käytettynä 50 € ja siitä löytyy lähes kaikki perusominaisuudet. Ainut puute on pulssinmittauksen puuttuminen, mutta senkin olisin saanut, jos olisin maksanut muutaman kympin lisää. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut.

Ohessa kuva tämän illan maastopyörä treenistä, jossa korkeusero oli huimat 74m korkeimman ja matalimman paikan välillä. Matkan varrelle mahtui mukavia tai vähemmän mukavia ylä- ja alamäkiä. Täytyy myöntää, että ylämäissä meinasi epätoivo vallata, mutta sen jälkeen alamäki tuntui sitäkin mukavemmalta. Koko treenin jälkeen tuntui kuitenkin mahtavalta.

Nauti matkasta

Meillä miehillä on usein tarve kilpailla ja olla parempia. Olla nopeampi kuin viime kerralla, olla nopeampi kuin joku toinen. Tänä aamuna kun kävin lenkillä, tunsin nauttivani matkasta. En juossut kieli vyönalla, vaan sopivaa vauhtia, jotta pystyin myös nauttimaan matkasta.

Ohessa kuva lenkkikaveristani eilisaamulta.

Alkuinto alkaa loppumaan

Tällä viikolla liikunta on ollut vähän tuskaisaa. Ei millään huvittaisi eikä viitsisi. Olisi kiva jättää väliin yksi päivä ja miksei toinenkin. Olen kuitenkin asettanut itselleni tavoitteen toteuttaa triathlonin sprinttimatkan kesällä halukkaiden perheenjäsenteni kanssa, joten on vain pakko painaa ja tehdä vaikka vähemmän, mutta periksi ei anneta.

Juoksu ei kulje

Olimme poikani kanssa puhuneet usean päivän ajan pidemmästä lenkistä. Niinpä reilu viikko sitten lähdin innolla juoksemaan vähän pidempää lenkkiä poikani kanssa. Edellisenä päivänä olin pitänyt lepopäivän, joten kaikki piti olla valmiina lenkkiä varten. Lämmittelimme lyhyellä juoksulla, venyttelimme ja lähdimme juoksemaan. Tuntui kuitenkin ettei juoksu kulkenut oikein missään vaiheessa, vaan jalat tuntuivat raskaalta ja juokseminen tuntui rankalta, vaikka vauhti oli hiljaisempi kuin aiemmilla lenkeillä. Täytyi vain todeta että ihminen ei ole robotti, välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia päiviä. Vaikka kuntoilu ei nappaa tai kulje niin ei kannata lannistua, sillä huomenna on uusi päivä ja uusi mahdollisuus.

Liikunnan iloa

Neljä viikkoa sitten löysin liikunnan ilon jälleen. Olin edellisen viikon lopulla käynyt useammin lenkillä ja maanantai aamuna kun lähdin n. 2 km aamulenkille ennen etätyöpäivää tuntui kuin ensimmäistä kertaa viiden vuoden jälkeen lenkki kulki kevyesti. Se tuntui mahtavalta ja siitä innostuneena aloitin säännöllisen lenkkeilyn. Kaksi viikkoa sitten kasvatin lenkin pituuden n. 3 km mittaiseksi ja tuntui mahtavalta huomata että pystyin siihen. Olen myös huomannut että näinä kahtena viikkona olen nukkunut paremmin.

Edistymistä ei havaittavissa - tarve lisämotivaatiolle

Kuukauden jälkeen ei kunto ollut kovinkaan paljon kohentunut ja pohdin pääni puhki mitä asialle voisi tehdä. Sain ystävältäni vinkin ja niinpä päätimmme perheenä hakea tuettua hyvinvointilomaa Pajulahdesta. Lomaan kuului ohjattua liikkumista aamupäivisin ja iltapäivisin, sekä vapaaehtoista liikkumista näiden lisäksi. Saimme loman ja siitä kipinän liikunnan lisäämiseen elämässämme. Samalla huomasimme sen kuinka tärkeätä on liikkua porukalla (tai jonkun kanssa) ja kuinka joskus tarvitaan ohjausta, jotta löytää uusia tapoja liikkua.